Kuin kokoillan musiikkivideot

Guy Ritchiellä on tarantinomainen taito yhdistää musiikki gangsterielokuviensa tyyliin. Ohjaaja-käsikirjoittaja Ritchie ei ainoastaan taituroi omaperäisiä tohelotarinoita, vaan hänellä on myös innovatiivisen terävä kyky yhdistää musiikki palvelemaan elokuviensa hahmoja ja juonta. Quentin Tarantinon tapaan Ritchie hyödyntää sekä klassisia hittejä että muutamia moderneja kappaleita.

Ritchien toimintakomedioihin tarkoin valitut kappaleet heijastelevat koheltavien hahmojen mielenliikkeitä ja vauhdilla eteenpäin kiitävän tarinan vaihtelevaa rytmiä. Lontooseen sijoittuva Ritchien ensimmäinen gangsterielokuva Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998) sisältää monipuolisen kattauksen tunnettuja rock-, pop-, soul- ja reggae-klassikoita.

Yksi elokuvan helmistä on jamaikalaisen reggae-artisti Junior Murvinin poliittisesti kantaa ottava ja samalla rento Police and Thieves, jonka The Clash teki tutuksi suurelle rock-yleisölle. Dusty Springfield maalailee pehmeitä soul-soundeja, kun taas elokuvan kipakampaa puolta edustavat James Brown ja The Stooges.

Klintin timanttivarkausteemaan sopiva, matalasti pamppaileva Diamond avaa Snatchin (2000), joka jatkaa leikittelevää linjaa sisältäen kiinnostavan kattauksen 70- ja 80-luvun poppia ja 2000-luvun alun teknoa. Myös Oasis ja Massive Attack kietoutuvat Snatchin köynnösmäisenä kiemurteleviin juonikäänteisiin, mutta kaikista mukaansa tempaavin on Mirwaisin klubihitti Disco Science, joka korostaa oivallisesti jänisjahtikohtausta.

Ritchien Revolverissa (2005) on sitä varten sävelletty sekoitus kokeellista jazzia sekä elektronista että klassista musiikkia. Sen sijaan Ritchien uusin konnakomedia RocknRolla (2008) jatkaa klassikkokappalelinjaa, joka koostuu jalostamattoman kuuloisesta karkeasta rockista. Äänimaisemasta vastaavat muiden muassa The Clash, The Subways ja The Hives. Kuten muillakin Ritchien soundtrack-levyillä, musiikin sekaan on sulautettu otteita elokuvan dialogista. Tarinankerrontaan tiukasti kiinnittyvä äänimaailma onkin elintärkeä osa Ritchien musiikkivideomaista tunnelmaa tavoittelevissa elokuvissa.

Julkaistu Rytmi-lehdessä 8/2008 (joulukuun nro).

Guy Ritchie – veijarivisionääri -artikkelin kainalojuttu.

Tsekkaa myös opinnäytetyöni Guy Ritchien gangsterielokuvista.