Up in the Air

Tuomio

Kanadalainen ohjaaja-käsikirjoittaja Jason Reitman tunnetaan satiirisista elokuvistaan. Vuonna 2005 ensi-iltansa sai miehen ensimmäinen pitkä elokuva, kahdella Golden Globe -pystillä palkittu Thank You for Smoking, joka käsittelee tupakkateollisuutta karismaattisen lobbarin näkökulmasta. Vuonna 2008 Reitmanin ohjaama teiniraskaudesta kertova komedia Juno voitti parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin. Niin ikään satiirisen ja samalla sydämellisen Up in the Air -elokuvan myötä Reitman palaa ensimmäisen kokoillan elokuvansa korporatiiviseen maailmaan.

Hurmuriroolit taitava George Clooney on Ryan Bingham, itsevarma ja sukkelasanainen yrityssaneerausammattilainen. Suurten yritysten johtajat kutsuvat Ryanin paikalle silloin, kun he eivät itse uskalla irtisanoa alaisiaan. Ryan rakastaa elämäänsä tien päällä, vaikka työnkuvaan kuuluukin potkujen antaminen ihmisille, jotka eivät usein niitä ansaitse. Matkustaminen kuitenkin kielletään irtisanomisyrityksen kehittäessä uusia toimintatapoja, joiden takana on nuori ja innokas Natalie (Anna Kendrick). Ryan ei haluaisi luopua elämäntyylistään, sillä hän on juuri saavuttamassa lentoyhtiön kymmenen miljoonan kanta-asiakasmailin rajan ja tavannut vastustamattoman kanta-asiakaslentäjänaisen (Vera Farmiga).

Up in the Air ja Reitman ovat saaneet parhaan draamaelokuvan, parhaan ohjaajan ja parhaan käsikirjoituksen Golden Globe -ehdokkuudet. Ei ihmekään, sillä elokuva on särmikäs mutta samalla kevyt valtavirtadraama, joka pureutuu ajankohtaisiin aiheisiin tarpeeksi vakavasti, mutta myös sopivan humoristisesti. Reitmanin irtisanomiskohtaukset ovat erityisen onnistuneita. Useimmissa on ammattilaisnäyttelijöiden sijaan tavallisia ihmisiä, jotka ovat joskus menettäneet työnsä. Ihmisten tunteita ja reaktioita käytetään lähinnä rytmittämään elokuvan kerrontaa, ja niistä kaivetaan esiin koomisia piirteitä. Tästä huolimatta reaktiot tuntuvat koskettavilta ja rehellisiltä.

Elokuva ei todennäköisesti olisi yhtä vakuuttava tai viihdyttävä ilman sen erinomaisia näyttelijöitä, jotka saivat myös Golden Globe -ehdokkuudet. George Clooneyn (parhaan miespääosan ehdokkuus) lämmin, mutta samalla kiusoitteleva charmi toimii aina, vaikka se tuntuukin välillä liian laskelmoidulta. Clooney patsastelee ehkä näennäisesti valokeilan keskipisteessä, sillä elokuvan todelliset tähdet ovat Vera Farmiga ja Anna Kendrick (parhaan naissivuosan ehdokkuudet). Farmigan ja Clooneyn välinen sanailu on herkullista, mutta viettelevän vetovoimainen Farmiga vetää pidemmän korren kiinnostavuudessa. Kendrickin hahmo on yhtä aikaa ärsyttävä, säälittävä ja ennen kaikkea samastuttava. Nuori lupaus on uskottava draamanäyttelijä, joka pääsee esittelemään myös harvinaislaatuisen osuvia komediennen kykyjään.

Moniulotteisten naishahmojen merkityksellisyys korostuu erityisesti elokuvan loppupuolella. Samalla kun Ryanin vauhti hyytyy, ja hän ryhtyy pohtimaan elämäntapansa mielekkyyttä, myös elokuvan aiemmin vetävä kerronta hidastuu turhankin yksioikoiseksi. Suurimman osan ajasta kerronta soljuu eteenpäin yhtä sulavasti kuin muka-kaikkitietävän Ryanin näennäisen yksinkertainen ja onnellinen elämä, kunnes ote hellittää naishahmojen siirryttyä taka-alalle. Clooneyn karisma toimii elokuvan ajan, mutta hänen roolisuorituksensa ei ole erityisen mieleenpainuva. Farmigan ja Kendrickin roolisuorituksia on sen sijaan mahdotonta unohtaa.

Julkaistu Episodi-lehdessä 1/2010 tähtiarvosanalla 4/5.

Arvio